perjantai 25. lokakuuta 2013

Mikä minusta tulee isona?

Viimepäivinä on mediassa keskusteltu ammatin vaihtajista. Korkeakoulu hakua suunnitellaan muutettavan entistäkin enemmän ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevia suosivaksi. Ymmärrän pointin.. Tuo hyvinvointivaltion suurin mörkö: " syrjäytynyt nuoriso". Toki, todellinen ongelma, mutta tällä muutoksella ollaan luomassa uutta ongelmaa.

PITÄÄKÖ 16 vee Lissun tai Lassen tietää ja suunnitella tarkasti tulevaisuuden opiskelu- ja urapolku, ja pitäytyä siinä tiukasti? Ei ne tiedä, enkä tiennyt minäkään. Hyvä jos tiedän vieläkään. :D Ammatinvaihtoon on nyt ja varsinkin tulevaisuudessa oltava mahdollisuus. Tulevaisuudessa työelämä, erilaisten osaajien tarve ja työn luonne muuttuu jatkuvasti. Tähän voi jokainen itse vastata vain uudelleen kouluttautumalla. Meidän sukupolvi ja varsinkin tulevat vaihtavat ammattia todennäköisesti enemmän kuin kerran. Ja hyvä niin. Pitää etsiä se oma polku, ja juttu. Ettei sitten vanhana harmita. ;)

Itsellänikin on vähän uutta ( hullua) opiskelu suunnitelmaa. Katsotaan nyt miten muijan käy. :D Tämä ammatti on upea ja rakas, vaikka en sitä Aninkaistenmäen kellarissa kärvistellesäni uskonutkaan. Mutta.. Ei mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin. Rakastan asiakkaiden kanssa juttelua, muutosten toteuttamista, vakioasiakkaita, uusia naamoja, työkaveriani, kynsihömppää, glittereitä, hiusta materiaalina, yrittäjän vapautta. Vihaan kosmetiikan myynnin valheellisuutta, ja sitä en pääse tässä ammatissa karkuun. Huisvärit, shampoot, hiuslakat kaikki. Ahdistun yrittäjyyden vastuusta, siitä että aitoa oikeaa vapaa-aikaa ei ole kuin ulkomaille matkatessa. Siitä että lompakko on tänään täynnä ja tili pullistelee, mutta huomenna se on taas tyhjä. En ole oikea bisnesnainen. :D Pitäisi olla itsekkäämpi, enemmän munaa. :P Myönnetään, ehkä vähän myös tuntuu et mun aivot kaipais vähän tärkeämpää käyttötarkoitusta. Ei sikäli ettei tukka olis tärkeä, mutta... :P

Tässä tulevaisuutta punnitessani, yritän kokoajana muistaa että ruoho näyttää aina virheämmältä siellä toisella puolella. Samalla kuitenkin tiedän ettei näin voi loppuelämäänsä elää. Valintoja...valintoja. Ei kuitenkaan ahdista yhtään, en ole tekemässä mitään lopullista, ja saan kaikista avoimista mahdollisuuksista voimaa. :)  Työtäni kuitenkin rakastan ja sitä teen täydellä sydämellä niin kauan kun teen, katsotaan mihin elämä vie. ( jos mihinkään ;))

Oli mulla tässä joku pointtikin. :D En kuolemaksenikaan muista mikä..

Ps. Ensi viikolla olis luvassa talvikauden hiusmuoti näytös, ja siitä yritän inspiroitua kirjottamaan postauksen. :D Jos sais vähän kuviakin vaihteeks lisäiltyä, kun on oikeen kamera lainassa. :P

 <3: ESA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti